MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Myötähäpeän väristyksin jouduin katselemaan M.O.T -ohjelman nimeltä Kolesterolipommi. Varsinaisen värisyttävä. Huhhuh. Miten pieneen ajalliseen tilaan on saatukin niin paljon tavaraa? Itseasiassa katsoin ohjelman kahteen kertaan: eilen ja tänäaamuna, kahvin kanssa. Ilman statiineja. Aikanaan minullekin määrättiin statiineja. Diabeetikolle. Tosin -ehkä onneksi- aiheuttivat niin karvaita sivuvaikutuksia, kuten ohjelmassa esiintyneelle kaverillekin, että oksat pois mummun puujallaasta. Ja koska statiinit olivat viimeisimmät lääkkeet, joita minulle oli määrätty, niin. Niinpä! Jotenkin yhdistin ne oirimiseeni. Katkokävelyyn, lihasten heikkouteen, pään- ja jalkasärkyyn ja moneen muuhun pikkuvaivaan. Jalat erityisesti olivat hankalat. Keskittymiskykynikin kärsi, arvatenkin myös työni. En pystynyt syömään niitä edes niin kauan, että olisin nähnyt vaikkuttavatko ne mahdollisesti kolesteroliini vaiko eivätkö...seinään vaan koko askinloppu. Olo parani ihan huomaamatta. Sen jälkeen en niihin ole...

Kiitos Pronutritionist, vieraskynäilijä siellä ja tietenkin Varpu . Varpu laittoi tuon linkin jakoon Feissarissa. Luin artikkelin ensin huonosti, sitten hyvin huonosti ja vielä kerran. Omakohtainen kokemukseni verensokerimittarilla höystettynä, oli, että kohdallani tuo on myöhäistä sörhiä kuitumattoa suupielestään syvemmälle. Pysyy sokurit koholla siihen asti, kun kyllästyy haukottelemaan ja pistää insuliinia nahan alle. Paksusuolen bakteeritkaan eivät tuosta viljakuidusta pidä. Perä laulaa, ääni on se yön. Maha pullistelee kuin ilmapallo, pahimmillaan. Tutkimus on tietenkin tehty siksi, että selvitetään EHKÄISEEKÖ jokin täysjyväjuttu deekakkosta. Eikä siksi, että parantaako täysjyvävilja suolentoimintoja tai sokeritasapainoa kaltaisillani ihmisillä. Toiset sanovat, että parantavat. Eivät paranna, jos seurauksena on korkeuksissa kiikkuva verensokeri, vatsavaivat ja ilmaston heikkeneminen sisätiloissa. Mikään seikka ei mielestäni puolla täysjyväviljan hölväämistä ruokavaliooni. Ol...

Virallisterveellisen tahon julistettua rasvasodan M.O.T :n ohjelman myötä, olen todennut, että hiilihydraattipommeja heitellen edelleen poteroihinsa kaivautuneet veteraanisoltut jatkavat hurmeisella tiellään. Väenvängällä yritetään tikistää tutkimustietoa höysteeksi milloin minkäkinlaisen rasvattomuuden puolustamiseksi. Pieni ihminen hukkuu vellovaan massaan. Eritoten hiilihydraattimassaan. Se, mikä minua on alkanut häiritä, (ellei peräti jopa ärsyttää) on, että nyt marssitetaan parrasvaloihin "hyviä" hiilihydraatteja toinen toisensa perään ihan "arvostettujen" tutkimusten valossa ja tutkijoiden suulla, unohtamatta hienoja titteleitä, niitähän suomalainen kumartaa. Vilja on kuulemma terveellisintä siinä asuvan kuidun vuoksi. Lastulevykin on tuolla perusteella terveellistä. Koostumukseltaanhan se muistuttaa viljaa, tai näkkäriä ainakin. Ja varmasti ärsyttää ainakin minun vatsaani samalla tavoinkin kuin viljan kuitu. En ole kyllä kokeillut, en minä sentään ihan him...

Olen tätä paasannut ennenkin, mutta kerta kielon päällä varmistaa raskaan aasinsiltani romahtamisen täysin raunioiksi. Rakennusvirheistä joutuu maksamaan, kukin ansionsa mukaan. Toiset vielä raskaimman päälle. Täällä olen mekastanut liikkumisesta, liikkumattomuudesta, sohvaperunoiden viljelystä, syömisestä, syömättä jättämisestä ja paljon muusta. Olen myös viilannut itseäni linssiin ja jouduin hommaamaan uudet klasit. Kahdet yksien hinnalla. Olenhan ihminen, joka pitää yksinkertaisista asioista. Jälleen ajattelin loihe lausumaan, että idätän kyytä povellani, koska valmiseineen sulatus maarussani on hidastunut rutkasti. Huomasin sen, kun ruoantekoruokana käytin salaatin sijasta lenkkimakkaraa. Joka taas puolestaan on tunnettu suomalainen kasvisruoka. Lihaa siihen saa taiottua, jos laittaa makkaranpätkän keittokirjan sivun päälle passiin. Vallan irstaasti virnistellen lorottelin sokerilla höystettyä sinappiakin siihen ja vietin melko hyvän tovin lievässä nousuhumalatilassa. Sokerihum...

Kiitos Sunnuntai-Hesari. Varpukin ehti aatteleitsemaan. Varpulla onkin koko artikkeli tuossa blogitekstissä. Minulle pälkähteli päähän artikkelin luettuani, että hmmm ja hmmm. On noissa joitain eroja, noissa apina- ja ihmisapinaeläimen lautasmalleissa. Apinaeläin keskittyy syömiseen, syömisen saamiseen ja tarpeeseen syömiseen. Apinaeläin, mm. mainittu simpanssi, osaa myös lääkitä pikkuvaivojaan syömällä. Matosia häädetään ruoansulatuselimistöä kiusaamasta myrkyllisillä kasveilla. Varmasti karmean makuisia, mutta sanontahan kuuluu, jollei ole pahaa, ei se mihinkään tehoakaan. Nyt tullaankin siihen, että mitä, että!! Mitäpä sinä siellä ruudun äärellä teet suurimman osan päivästäsi? Istuskeletko koneen ääressä? Vastailetko puhelimeen? Vai mitä kummaa harrastat työksesi??? Simpanssi harrastaa työkseen ruokaa, syömistä, ruoankeräilyä, sosiaalisia taitoja ja nukkumista. Ruokaa hankkiessaan simpanssi liikkuu. Paikasta a paikkaan b. Kiipeilee puissa. Ryntäilee apinan raivolla pahaa-aavist...

Päivää taloon. Ajukoppani lainehtii tänään(kin) melko mielenkiintoisia jutunjuurakoita. Takertelevat vähän toisiinsa, muttei se haittaa. Yrittäkää selvitä. Jos ei muusta, niin viikonlopusta. Menneestä tai tulevasta. Tässä jäsennellessäni jäseniäni sekä maailmaa hollilleen, aivoni ajattelevi seuraavaa: On olemassa ainakin kolme ihmiskarrikatyyriä, siis Normaali Ihmistä jotenkin muistuttavaa. Ulkonäkö on suunnilleen sama, kenelläkään tyypeistä ei esimerkiksi ole välikättä kainalossa. Tai sienikasvustoa päässään. Toistaiseksi. Näiden lisäksi on myös Oikeamielinen, Mielistelijä ja Kaiken Vastustaja. Näistä useimmiten uutisvirran pyörteissä seilaa Oikeaksi Todistaja . Tämä surullisen hahmon ritari, jolle ei mikään ole pyhää. Kaikki toimii niin kuiten hän on todistanut. Hän on tehnyt, ollut tekemässä tai on mukana tekemässä milloin mitäkin, Eremitaasin ikkunanpesusta solukalvotutkimukseen. Ja tietää kaiken oikeaksi, jos se on jollakin tutkimuksella oikeaksi todistettu. Hän odottaa, että...

Seuraa yhteiskuntapoliittinen jollotus. Laihduttamisesta, laihtumisesta, elintapojen korjausliikkeistä, liikunnasta, urheilusta ja kaikkeen edellämainittuihin liittyvästä on nyt tehty yleispätevästi: HALLINTAA. Painonhallintaa, elämänhallintaa, syömisen hallintaa, ravinnonhallintaa, kehonhallintaa, liikunnanhallintaa...jestas, että mää nin pali kärssi saan. (Ei luonnistu tuo varsinaissuomeen etäisesti viittaava puheenparsi, ei) Liikuntaa harrastetaankin nykyään halleissa, kun luontoon ei enää luonnosta vieraantunut suomalainen uskalla mennä! Voi vaikka puolukat käydä kimppuun. Miettikääpä päissänne. Mitä sana hallinta tuo teille mieleen? Mitäpä? Ihan omin sanoin vaan...! Joo, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen vihanhallinta. Siis suuttumisen estäminen. Perkele, että suututtaa! Miksi muka ei saisi vähän suutahtaa silloin tällöin? Tietty, voihan se olla hyväksikin, ettei suutu, jos sattuu olemaan esim. väkivaltainen hullu. Mutta että hallintaa!? Seinäänkö tässä pitäsi elämä kahlita...