Aika entinen ei koskaan enää palaa...

Jee. En muista ihan justiinsa, hilluinko minä täällä blogistaniassa, että olen rakastunut keittokirjoihin. Kyllä. Tämä on pervoutta pahinta laatua. Keittokirjoissa, varsinkin noissa ikivanhoissa, avautuu aivan uudenlainen maailma ruoanlaittoon. Silloin ei hölvätty mausteiden kanssa, ei tuhlattu eläimen osia, eikä myöskään mitään muutakaan syötäväksi kelpaavaa. Aineetkin, siis mausteet yms. olivat melko eksoottisia näin nykypäivästä katsoen! Kuten salpietari. Maalla eläneille/eläville tulee välittömästi mieleen lannoite. :)

Säilöntäohjeitakin on joka lähtöön. Aina suolaamisesta hapattamiseen ja kuivaamiseen. Vasta 50-60 -luvulla aletaan puhua syväjäädyttämisestä, eli pakastamisesta. Ruokatalous on ottanut pitkiä harppauksia jo minun elinaikani aikana. On tullut mm. margariini...yök. Anteeksi vain, mutta minä en siihen akselirasvaan koske pitkällä tikullakaan. Olen pienen ikäni inhonnut margariinin makua. Se takertuu tuonne kurkkutorveen ja kiusaa koko päivän. Mielummin jätän sitten kokonaan pois, jos ei muuta ole tarjolla. Voita!!! Ja vanha Valion mainoslause sen sanoi: Voita ei mikään voita!

Oikein odotan, että pääsen toteuttamaan nupissani hilluvia mielikuvia näistä herkuista. Porsaansorkkia, sydänpataa, munuaisraguu eli -pata, maksapaisti, kielirullat, ja paljon muuta! Sydän-kieli -yhdistelmästä tulee aivan mahtavaa lihakastiketta. Ensin ne vaan täytyy kypsentää todella kypsiksi, ja vasta sen jälkeen upottaa sipulin, vihannessuikaleiden ja kiinankaalihakkeen kanssa kermaan. Vähän soijaa väriksi.  Ja eikun iäntäkohen.

Jouluruokia miettiessäni, tulin siihen tulokseen, että kinkku, kalaa (haa! pakkasesta! teen suolahaukea, toutainta ja graavikuhaa), vähän silliä, lootat: lanttu ja porkkana (porkkanasta itselleni riisitön, eli soselaatikko), hauduttettuja punajuuria, juustolautanen ja jälkkäriksi marjarahkaa. Eiköhän tuolla tule jo kystä kyllin. Palanpainikkeeksi vaikka ihan vettä ja kylmää kossua, jos nyt alkomaholia täytyy rinnalle ottaa. Mielummin selvistepäin. Toisaalta hirvittää, kun pitää mennä myös vähän sukuloisimaan joulunaikana. Mutta se on sen ajan murhe.

Nyt täytyy tässä funtierata, että mistä noita halpoja ruhonosia sitten saa? No, jos asuu kauppahallin ulottuvilla, niin sieltä, tai jonkun "lihakaupan" eli sellaisen missä tehdään itse leikkuutyöt ja vaikkapa makkaraakin, tai sitten sellainen kauppa, missä on vielä palvelutiski lihalle! Sieltä yleensä voi myös tilata näitä herkkuja. Tai sitten koluaa niin kutsuttuja maatilatoreja, joissa on jonkun lihantuottajan tuotteita tyrkyllä.

Eiiii! Menen halkomaalleni, etten ihan pyörittele näitä keittokirjoja ja reseptejä mielessäni. Mutta: kun syötte näitä herkkuja, muistakaa kuitenkin, että annoskoko ratkaisee, siispä makua olla pitää jokaisessa suupalassa!! Ja sitähän saa hiiiitaaallla kypsytyksellä ja "oikeilla mausteilla".

SLOW FOOD JA PIKKUKAUPAT KUNNIAAN! Olisikohan joku hengenheimolainen valmis perustamaan kivijalkalähiruokakaupparavintolakahvilamyymälän? Apuva?!