MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tässä heitellessäni keräyspaperikassiin vanhoja lehtiä, löysin seasta jokusen melko käyttökelpoisenkin aviisin. Joitakin hyviä ohjeita oli mennä sivu suun, kun käsi kävi tiuhaan kohden täyttyvää kassia. Josko noista ohjeista nyt jotain hyötyä ja hupia olisi, se jäisi nähtäväksi. Otetaan talteen, toiseksikin viisivuotiskaudeksi. Tilasin aikani kaikkia näitä kotiin ja puutarhaan liittyviä lehdyköitä. Aluksi ne olivat reilusti sellaisia vähän rahvaanomaisia ja niistä oli ihan hillittömästi hyötyä. Oli milloin minkäkinlaista ideaa ja ruokaohjetta, penninvenytystä, puutarhavinkkejä varmoista kukkijoista, neuvoja taimien valinnasta ja sitä rataa. Niitä aikoja haikailen edelleen. Nyt en viitsi nähin lehtiin paljoakaan ryhtyä, kuin arvauskeskuksen odotushuoneessa, että olisin tarpeeksi kammottavan näköinen marssiessani shamaanin huoneeseen. Viikon sairasloma tulee siltä istumalta, enkä ehdi edes istumaan. Pidän itseäni loistavana kotikokkina, mutten suostu suurin surminkaan tekemä...

Ajatus katkokävelee tässä joulunjälkeisessä sohjossa. Myönnän heti kättelyssä, näin julkisesti, että olen onnistunut joulun aikana sörsselöimään hiilareissa nilkkojani, ellei jopa nivusiani myöten. Ja sen huomaa!!  Jukoliste. Tätä se haki koko syksyn, hiilarikuormituksen kippaamista yli äyräitten oikein huolella. Kaikki meni. Ihan kaikki. Ja kaivokin paloi. Ja koko jupakka alkoi tuoreesta ruisleivästä. Nimenomaan! Tuoreesta täysrukiisesta, raskiin leivotusta Leipomo Emil Halmeen erinomaisesta, ties kuinka kauan lämpimänä olleen uunin lämmössä paistetusta leivästä! Sain sellaisen hyppysiini aatonaattona. Homma meni näin, kutakuinkin, ennen kuin järkeni himmeni: Söin tuoreeltaan ko. leipää kaksi palaa. Kaikki hyvin. Nam. Voita päälle, namnam. Siinä kinkkua uuniin valmistellessa (lämpimän vesihanan alla sulatetaan sen verran, että saadaan muovit pois). Illalla söin vielä toisen, kaksipuolisen pikkupalan. NAM. Tarkastin samalla kinkun lämpötilan. Marssin haeskelemaan myös olutta....

Seuraavat tarinat saattavat sisältää voimakkaita kohtauksia, tai ainakin luettuanne saatatte saada voimakkaan kohtauksen, joten vanhempien läsnäolo näitä luettaessa olisi suotavaa. Otatte ensin niiltä pullon pois, ettei läiky näppikselle tai läppäriin glögit. Olen suureksi kauhuksenne laatinut muutamia opettavaisia tarinoita lap...äh, lapsenmielisille. KAUPUNKI. Kerran, kauan sitten oli havaittavissa jouluvalojen välkettä ja kiirettä ympäri suuren kaupungin. Kaupunki ei ollut suuren suuri, olipahan vain sellainen kaupunkipahanen jossakin hämärän rajamailla. Siis talvihämärän. Kaupunki yritti epätoivoisesti erottua edukseen, muttei onnistunut siinä. Se otti uuden ja mahtipontisen nimenkin. Ja alkoi haalia ympäriltään lisää kaupunkia, ollakseen suurin ja hienoin kaupunki koko talvisessa maassa. Se teetätti itselleen kasvojenkohotuksen, uusia suonia ja hienoja lasipalatseja. Mutta se oli aina vaan pieni, surkea kaupunki, kun sitä tarkasteli matkan päästä. Varsinkin kun lähellä oli suu...

21.12 sama toisinpäin. Toivottiinpa tuolla Veispuukin kautta, etten kirjoittaisi lipeäkalasta, rosollista enkä Vihreistä Kuulista. En enää, kun olen jo niistä kirjoitellut. Jääkellarinlohi olisi pitänyt muistaa jo viime viikolla, enää ko. eläin ei ehdi joulupöytään ryömimään. Silakat kyllä, vaikka ovatkin pieniä joulukaloiksi. Silli myös. Ja näitä nimenomaisia ohjeita onkin sitten ilma sakeanaan. Joten ajattelin tähän sulloa ensi kunnollisen kinkkusinapin, kuten jo lupasinkin. Ja pari hyytelöä, niitä on kiva vaikka aamulla tarjoilla kansalle, joka ähkyisenä vaeltaapi. Sinappi 4 rkl sinappijauhoja 2 rkl sokeria 4 rkl kiehuvaa vettä 2 rkl etikkaa ½ tl suolaa Sinappijauhot ja sokeri hierotaan huolella sekaisin. Kiehuva vesi lisätään vähitellen, koko ajan hämmentäen. Sen jälkeen sekoitetaan etikka ja suola sinappiin. Sinappi asetetaan lämpimään paikkaan vähäksi aikaa, kun se on tarpeeksi vahvaa. Vihanneshyytelö 2 dl herneitä 2dl pikkuporkkanoita 1dl leikkopap...

Rosollia voi sitten vedellä puoli kiloa niiden hirvittävien Vihreitten Kuulien, 3kpl, sijasta. Ja aionkin tehdä niin. Sillä rosolli hakkaa mennen tullen Vihreä Kuulat. Suuret inhokkini! Olen kakarasta asti inhonnut marmelaateja, koska niillä on taipumus tarttua kitalakeen, hampaisiin ja ties minne. Esanssinen maku viivyttelee makunystyröissä vuorokausia. Hyörkh! Siksipä on aika helepottaa joulukaramellituskia ja ryhtyä pyörittelemään ihanaisia tali...eikun suklaapalloja. Ei niin kovin karppia, mutta joulunahan jokainen vähähiilihydraattinen hommaa hiilarikrapulan jokatapauksessa. Sen saamiseksi voi nähdä jopa vähän vaivaa! Palleroiset Purkki vispikermaa kaakaojauhetta tomusokeria suklaalastuja Kaadetaan kerma sopivaan astiaan, päälle karistellaan kolme ruokalusikallista sekä kaakaotajauhetta että tomusokeria ja kaksi ruokalusikallista suklaalastuja. Aletaan veivata kerman kanssa. Melkeinpä vatkaten. Lisätään ruokalusikallinen kerrallaan molempia kuivia aineita, kunnes seos on ...

Tai ainakin melkein. Aatos jalo on rientänyt jo tovin jos toisenkin sinivuorten yöhön. Perkule, kun tätä yötä vaan riittää ja riittää. Päivälläkin on yö. Tai no, ei ihan näin etelässä kokopäiväyötä ole. Kokovartaloyö kyllä. Sitä jos aamusta joutuu lähtemään, niin tuntuu, että menee yökylään. Onneksi tuossa 22.12 on päivä kääntymispisteessä. Ja pesäpäivistä 22. -23.12 vanha kansa sanoo seuraavaa: Auringon sanottiin olevan kannoillaan eli pesässään. Mikäli aurinko ei pesäpäivinä paistanut, tulevasta kesästä tuli sateinen; mikäli aurinko pesäpäivinä paistoi, tuleva kesä oli kuiva ja poutainen. Että tuijotelkaa taivaalle myös. Älkää ajako tolppaan, jonkun muun kulkimen persieen tai kävelkö tolppaan/heikkoihin jäihin, kuitenkaan. Tämän päivän jatseihin kuuluu maksa. Maksapiiras/-pasteija. Vanhat, suorastaan pyhät keitto-opukseni kertovat erinäisen määrän ohjeita ko. evään tekoon. Kaikissa on jujuna vasikanmaksa ja siivilän läpi pusertaminen. Laiska emäntä vetelee tietenkin...

Helsingin Sanomista tavasin eilen järkyttävän uutisen . Ruokaa heitetään roskikseen. Ajatus ruoan paiskomisesta roskiin saa hiukseni karkaamaan pystyyn, ettei peräti kohden kattoa. Pula-ajan kasvatuksen saaneena (vaikka olen todella paljon nuorempi kuin pula-aika), minua kerrassaan hirvittää moinen tuhlaus. Siellä tutkimuksessa oli siis heitetty pois kotiruokaa ja muuta. Maitotuotteita eritoten oli paiskottu pois. Ja miksi. Varmaan siksi, että päiväys on tullut ns. vastaan. Viimeinen käyttöpäivä. Voi herranjestas!! Ja paljonko nyt ryykää roskikseen evästä, kun tämä yltäkylläisyyden aika päättyy? Siis jouluvitutuksen lähde? Älkää edes kuvitelko mitään. Vastaus saattaapi olla, että aivan helvetin paljon. Minulla on muutamia idiksiä jämien jalostamiseksi syötävään muotoon. Doh, pakastin tietenkin on yksi ratkaisu ongelmaan. Mutta myös ruoanlaitollisia tekniikoita voidaan käyttää eväsmäärän hävittämiseen. Koirattomassa huushollissa isäntäväen täytyy hoitaa hävittäminen itse. Aloitta...

...laukkaa, kynsilaukkaa ja laukkaneilikkaa. Näppäimistö tekee kyllä tästä laukkaamisesta välillä hemmetin hankalaa. Se temppuilee, kuin kirppusirkus. Välillä ei tiedä, miten käy, saako esille ison kirjaimen vai ei mitään niistä toiminnoista, joita tuolla ylöspäin harottavalla nuolella hallinnoidaan. Mitä laukkomiseen tulee, siitä ei tässä vaiennetussa jouluhulinterissa ole ollut kymysys, vaan ihan ajanpuutteesta. Olen tuhlannut aikaa. Kyllä, ihan olen tuhlannut aikaa kaikkeen olennaisesta poikkeavaan. Mitäpä sitä olennaiseen keskittymään näin keskitalven kynnyksellä. Keskittyisin mielummin energiansäästöön talviunien merkeissä. Kerran viikossa kääntäisin kylkeä ja alkaisin heräillä vasta sitten, kun maa alkaisi olla suhteellisen sula. Joulu -merkkinen kiusankappale lähestyy maata arvaamattomalla nopeudella ja muodostaa sekä jonoja, rettelöitä, turhautumista että pahaa mieltä ja pettymyksiä. Mikään hallitus tai yhteiskunta ei ole antanut minkäänlaista varoitusta lähestyvästä kammotu...

Olen koko aamun yrittänyt olla nokkelampi kuin olen. Mietiskelin, että mitähän laitan otsikoksi tämänpäiväiseen ruffekalenteriin, enkä keksinyt mitään järjetöntä enkä myöskään järkevää. Seuraan aktiivisesti ruokakeskustelua, ravintokeskustelua ja varsinkin taistelua hyvät vastaan pahat. Siis hiilihydraatit. Hyvät ja pahat tappelussa on mielestäni kysymys enemmänkin teollinen vastaan luonnollinen. Yritän järjestään karsia ruoastani pois käsitellyt raaka-aineet. Se tarkoittaa sitä, että vähäiset tarvitsemani jauhot surautan jauhelmaksi kokonaisista jyvistä. Kahvimyllyllä. Erät ovat pieniä, mutta niin on tarpeenikin. Jauhopurkkiin on survottu nyt kolmen eri viljan jyviä pussukoissaan. Nyt joku parkuu, että entäs vähähiilihydraattinen! Eihän siihen kuulu jauhot! Ei kuulu, ei. Mutta teepä ihan itse pikkupikku laskelma. Jos käytät kastikkeeseen hiilaripitoista jauhoa, jauhettuna kokojyvästä, kaksi ruokalusikallista ja kastiketta on litra. Kaatako se tosiaan sen vähähiilihydraattisen ruok...

Ruffinoitu kalenteri on nyt saavuttanut jo kahdeksannen luukkunsa. Ja ajattelinkin vääntää uuteen uskoon Taloussanomien artikkelin työssä sinnittelemisestä. Toisinsanottuna rienaan ja rääkkään artikkelin tunnistamattomaksi. Alkuperäinen on tuossa linkin takana. Kyrsiikö luukulla? Et ole yksin. Vuonna 2009 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan alle puolet, 45 prosenttia, yhdysvaltalaisista työntekijöistä on tyytyväisiä luukulla oloonsa. Talouslehti Forbes on listannut kahdeksan syytä, joiden takia kannattaa sinnitellä luukulla. Taloussanomat 6.8.2010 20:37 Forbesin mukaan etenkin koulutettu nuori työvoima on kärsimätöntä luukulla etenemisen suhteen. Nuorilla on kovat tavoitteet ja odotukset sekä luukunvallinnassa että etenemismahdollisuuksissa. Ennen kuin lähdet ovet paukkuen luukulta, pohdiskele ainakin seuraavia asioita, Forbes kehottaa: 1.    Raha Raha on kaikista itsestään selvin syy pysyä luukulla, ...

 Niin, seitsemännen luukun takana on? Mitä? Hittolainen, kun pää ei toimi eikä toimi kädetkään. Näin aamutuimaan. Käsien aikaansaannoksia saa korjailla tämän tuosta. Kun eivät kirjaimet suostu tälläytymään oikeaan järjestykseen, eivät sitten niin millään. Brändityöryhmäni on tälle päivälle kehitellyt ajatusta joulukuusen kaadosta. Sillä kuusihan pitää kaataa yläkuussa. Mutta tuli toisiin ajatuksiin. Tässä huushollissa asuessamme ei kuusi ole kaunistanut minkään huoneen nurkkaa tai edes nurkkakuntaa. Edellisestä kämpästä tänne muuttaessamme löysimme kirjahyllyn alta varmaan kilon neulasia...ja päätimme, ettei enää koskaan neulasia. Neulaset asukoot puussa ja puu ulkotiloissa. Niinpä tuolla mehtässä onkin paljon kauniita kuusia. Näen niitä tästä työhuoneen ikkunastakin, niin, ettei metsää näy puilta. Itsenäisyyspäivän jälkeiseen ähkyyn, info- ja muuhun ähkyyn, ei syömisvammoihin, olen nyt käyttänyt puoli Tali-Ihantalaa, broilerikalasta tehtyä suolakalaa, piimää ja ämpärillisen ka...

Hyvää itsenäisyyspäivää jäi varsinaisena itsenäisyyspäivänä toivottamatta. Joten hyvää alkavaa uutta itsenäisyysvuotta. Sotiemme veteraanien luku vähenee, viimeiseen iltahuutoon osallistutaan taajaan. Lottia ei kohta enää ole edes kahvia keittämään. Vielä, kun veteraaneja on hengissä, tehkäämme jokainen joku teko heidän hyväkseen. Monelta meni viisi vuotta nuoruudesta, monilta henki. Mutta tämänkin kirjoituksen voit lukea suomenkielellä, eikä jollain muulla. Suomen kieli saattaisi olla jopa kielletty. Toivotaan, että kaikki ymmärtävät tämän. Vaikka välillä hirvittääkin.

Eilen jorisin saunonnasta ja sen sietämättömästä keveydestä. Täytyy paljastaa teille, etten ole mikään saunahirmu, joka hikoaa lauteilla hullunkiilto silmissä ja kirmaa hankeen pyörimään tämän tuosta tai loikkaa järveen. Olen maltillinen saunaihminen, löylyä saunan noin 80 asteen lämmössä. Vähän pukkailee hikeä, huokaistaan hetki pukuhuoneessa ja sama pariin kertaan uudelleen tai ei kertaakaan, mielialasta riippuen. Tämä riittää minulle ja tuossa kuvatussa oli se pidempikin saunonnan oppimäärä. Saunankiukaalla kypsennettävistä on tietenkin makkara ollut ykkönen. Mutta omistan sellaiset hauskuudet kuin grillikivet. Niiden sisälle pakkailen joskus vihanneksia ja sipuleita. Tungen ne syvälle kiuaskivien koloihin jo saunanlämmityksen alkuaikoina. Lisään tilkan olutta kaikkiin, kun sauna alkaa näyttää lämpöoireita. Antavat jännän tuoksun saunaan. Kuin uunissa istuisi. Voi hyvin kuvitella, miltä possusta tuntuu siinä vihannesten keskellä tiristessä. Alunperin tein kyllä saunamakkarat ja ...

Muistelin tässä heti aamutuimaan, että neljäs luukkuhan se pitää avauttaa. Oikein paukauttamalla. Tai muuten vaan paukuttella kaikenlaista. Kuten luukkua ja henkseleitäni. Henkselit ovat siis sama asia kuin olkaimet. Ja ennenvanhaan niitä sanottiin häveliäästi myös housunkannattimiksi. Henskelit, sanoivat monet pikkuipanat. Hyvät olemassa. Papparaiset käyttivät niitä taajaan. En muista lapsuudestani montaakaa vanhempaa herrasmiestä, jolla ei henkseleitä olisi ollut käytössä. No, mitäs näistä henkseleistä. Henkselit varmaan on vedetty monenkin perinteisen asian ylle. Jos allekin. Allekirjoittanutkin on vedellyt paljonkin henkseleitä monenkin asian ylle ja monenkin kirjoittamansa asia ylle...eritoten edellisessä elämässään. Nykyisenä kehäraakkiuden kautena on ihan ässä olo, kun saa vetää henkselit jonkun menneessä elämässään päätetyn asian yli. Hyvä niin. Mutta mitäs tässä pitikään. Niin! Näin lauantaina on yleisesti ollut saunapäivä. Lauantaisaunaa ei voita mikään, paitsi saunaolut....

Hissukseen maahan putoilevaa lumisadetta tässä ihmetellessäni, eittämättä hiiviskelee mielipuoleeni, että kyllä talvi on ajoittain ihan mukavaa aikaa. Lumi peittää monta rumaa asiaa. Ja se pakana peittää myös paljon tarpeellistakin tavaraa. Minulta on nyt hukassa pino kukkaruukkuja, enkä vähäisesti varallistettuna joutaisi ostelemaan kyseisiä välineitä. Viime-, toissa-, sitä edellis- ja tämänvuotiset amaryllikseni kaipailisivat omaa ruukkua jo melko kipeästi. Kaivaukset jatkuvat. Onneksi minulla on aavistus, että minne ne siirsin tuosta kaivonkulmalta. Brändäsin tänä aamuna ajatuksen. Ihan sellaisen tavallisen ajatuksen, kun niitä ilmeisesti ainakin, jos maabrändityöryhmään on luottaminen, pitää brändätä! Jummarsiko kukaan? Siis brändäsin aamukahvin. Siitä tuli heti The Aamukahvi. Kun suomenkielessä ei ole määreistä artikkelia the, se piti lainata engelskasta. Mutta mitäpä väliä, suomihan on kohta sama kuin englanti, noin kielenä. Tässä The Aamukahvin ääressä onkin ihan mukava ajatel...

Ja luku, lukulasit, luukkuhousut, lukimet ja pukimet. Tässä kovassa maailmassa ei ole kovaa tänään edes jää, koska pakkanen kävi nollilla aamupuolella yötä. Nyt arvot alkavat jälleen koventua. Siis jääarvot. Melkein on pakkasen puolella tuo mittari. Vaihtelee sillälailla kepeästi 0,5 ja 2,5 asteen välillä. Jännä on mittari. Ja keli. Olen siis niitä ihmisiä ja olentoja, jotka saavat karmivan jouluvitutuksen heti, kun ensimmäiset joulu -aiheiset mainokset ilmestyvät maailmalle. Krääsää, rihkamaa, tarpeetonta hyödykettä ja rättiä läjäpäin kirkuvanpunaisilla sivuilla. Teksteistä ei yleensä saa tolkkua, kun ovat joko valkoisella tai paperi on huonolaatuista ja kiiltäväpintaista tai molempia, jolloin teksti hukkuu jonnekin kiillon ja häikäisyn sekaan. Kaupat ja kauppojen ääret ovat täynnään kuulutusta ja pimpelipompelia, joissa kehotetaan käymään sisälle, tekemään oivaa evästä tarjouslohe...eikun broilerikalasta, ostamaan ties mitä, keräämään jotain leimoja tai merkkejä satamäärin, ett...

Anja Kemikaalikimarassa heitti haasteen ryhtyä ruffeksi . Minähän olen ruffe. Vastasin Anjalle näin sanoen: ---lainaus alkaa--- Olen perin kyllästynyt ja kyllästetty, etten sanoisi ruffinoitu, sanaan BRÄNDI. Kaikki on niin brändättyä, niin brändättyä! Anopin tekohampaat varmasti putoavat pöydälle tätä sanaa karjalanmurteelle käännettäessä ja siitähän väkisin tulee "ränti". Minä en haluaisi olla ränti. Tuskin nämä työryhmän vintiöt tajusivatkaan, että kansan syvissä riveissä syntyy vellontaa ja nauruntyrskeen lisäksi myös nyrkkiä puidaan taskussa. Jopa yleisönosastoihin räntätään arvostelevia kirjoituksia. Ränttääminenhän on siis painamista, painotuotteeseen. Itse olen ruffi siinä suhteessa, että hanakasti vastarannankiiskeydyn, kun aletaan tarita yhtenä ja ainoana totuutena jonkun näkemystä. Oli se sitten Räsäsen Raamatulla näkemäelinten yläpuolelle tai kenen tahansa rasvapastorin tai kuitusaarnaajan Virsi oliviiöljylle ehken jopa Ylistys leivän iloille. J...

Kysyy ex-loppilainen tasamaantallaaja. Kun jälleen valmennetaan ojasta allikkoon ihan ilman aikojaan! Toki, tokihan siis normaali-ihminen voi pistellä vaikka kapan pottua päivittäin, sen kummemmin kärsimättä ilmavaivoja tai nälkää. Mutta kaltaiseni ylipainoinen pieneläjä ei tohdi edes ajatella pottaattija lisukkeena edes perunasalaatissa. Saatika, että pottuvarpaatkin alkavat olla rasite. Uusista perunoista en sensijaan luovu. Niitä on saatava kerran vuodessa, jos ei omasta maasta niin vähintään naapurin pellosta. Luvan kanssa ja sillin. Ajoittainen himoni pottuvoihinkin helppasi, kun lisäsin ruokaani ravinteita lisää. Lisäravinteita. Niin, niitä kovasti kiistanalaisia pillereitä ja pullereita! Kiusaus on kyllä suuri, mutta kun oloaan seuraa, niin sitä kysyy hyvinkin nopeasti, että onko järkeä hommata tukkoinen olo? Sama koskee tätä painimistani leivän kanssa. Mitä teollisempi leipä, sen korkeammat sokuriarvot! Minä voin sanoa syönnin jälkeen, että arvoni ovat korkealla! Mutta ei nii...

Olen saavuttanut 150 kirjoituksen sekavan viidakon merkkipaalun tuossa edellisessä postauksessani. Kylläpäs ovat sormet lentäneet. Ja mielikuvitus. Alkumetrien kalkkiviivoilta on tähän ollut pitkä matka ja matka jatkuu kohti, no vaikkapa, Tanperetta. Tampesteri ei ole laisinkaan hattumpi paikka, vaikka siellä ravintolat kärtsähtelevät tämän tuosta. Onkohan se(kin) hiilihydraattien syytä? Ainakin ravintolamaailma alkaa olla melko hiilipitoinen, ottia tuota. Tosin roskaruokalat joutavat kärtsäämään. AIH!! Kuka sillä kengällä heitti?! Ohhopsista, siis tämmöinenkin löytyi tuolta luonnososastolta. Piti sitten laittaa framille ihan kiusatakseni teitä jälleen. Lukaiskaapa tuosta etiäpäin. ----- Mitäs minun tässä piti äimistellä. Juu, sitä että ensimetreillä, kun aloittaa tämän jännittävän matkan hiilhydraattien vähentämisen huikeaan maailmaan, tulee varmaan monellekin muutamia klassisia konttauksia. Niiden jälkeen jos vielä pysyy ruokavalion syrjässä kiinni, eikä leivän- , niin kohot...

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä? Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä. Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unoht...

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus. Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta. Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään t...

Maailman levinnein pienellä räntätty on tuoteseloste. Ja koska pienellä räntättyyn kannattaa tutustua huolellisesti, olenkin niin tehnyt. Aika huolettomasti kylläkin. Tämä mätkähti mieleeni, kun huolimattomasti onnistuin pienentämään selaimen tekstin suurennuslasilla luettavaksi. Meinasi rientää jänönen pöksyyn, kun en alkuun ymmärtänyt, että mitä v*t tapahtui. Piti nauttiman kahvia ennen myöhäistä. Tästä tuoteselosteiden vekkulista maailmasta olen paiskonut ennenkin kirjainta jonoon. Ja äimistellyt näitä E-koodeja ja niiden ihmeellistä maailmaa. Joka onkin melkoinen viidakko. Kun me kuluttajat eli asiakkaat eli ostajat eli me ihmiset emme pidä E-koodeista. Hirveää, ruoassahan on E-säilöntäaineita ja hapettumisen estoaineita, kuten askorbiinihappoa...! Kaikki E:llä varustetut koodit eivät ole ihan niin kamalia. Mutta toisaalta, väärässä paikassa. Harvemmalti tuota askorbiinihappoa on -noh, heitetään hatusta- vaikkapa sikapossussa kovastipaljon ja luontaisesti. Valaanlihassa sitä onpi...