Irritaatio kasvaa ja käy pyydykseen kuin metrin hauki.

Niin, kävin jälleen jokakeväisessä tohtoripalaverissa. Tämä on jo seitsemäs lääkäri sitten talven 2010. Jep. Olen joutunut ramppaamaan aivan muista syistä, kuin d-kontrollissa tämän tuosta otilla.
Tiesin kyllä, että veriarvot eivät nyt ole aivan priimat. Joten suhtauduin jo ovella varauksella melkein kaikkeen. Tosin kävi niinkin, että osa veriarvoista pääsi  yllättämään takavasemmalta! Olivat melko karmaisevat, mutta se vahvisti omaa käsitystäni elimistöni toiminnasta. Joka ei ole enää sellainen, kuin terveellä ihmisellä. Ihmiskokeeni siltä osin oli "onnistunut". Ja nyt on jälleen helpompi suhtautua kroppani tekemisiin ja tekemättä jättämisiin vähän joka kantilta. Kun nyt minulla on tuloksia kahdelta vuodelta. Lähes täysin toisistaan eriäviä!

Mutta kaikki eivät näytä ymmärtävän sitä, että totta mooses sairaan ihmisen maksa toimii eri tavalla kuin terveen! Seuraa varoitus, jos olet ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti, älä lue pidemmälle. Mene vaikka riemurasian villiin maailmaan lueskelemaan mukavia.

Minulle on vissiin sattunut juuri se terapisti, jonka kanssa kemiani ei toimi, suoni halkeaa päästä, kun astun ovesta sisään. Juuri hän ei pysty suhtautumaan ammatillisella viileydellä minuun. Vaan lähtee haastamaan ja pakottamaan. Ei hyvä. Kohta lähtee. Ja huolella. Voitte ammattilaiset sitten miettiä omaa suhtautumistanne "asiakkaisiin". Vaikka kuinka vaikeisiin. Oikeasti. Tuommoinen vikisijä vie yöunet ja saattaa alkuun syömishäiriön kaikilla herkuilla. Alkoholissa marinoituna. Jouduin jopa purkamaan sukan, jota olen kutonut. Tuli sen verran tiukkaa neulosta ehtoolla, että hiekalla täytettynä sitä olisi voinut käyttää häräntappoaseena. Nyt tietenkin on vielä hienoinen krapulanpoikanen, hiilihydraateilla ja ilman. Olen sekä tunnesyöppö että tunnejuoppo.

Tohtorikäynnissä ei ollut mitään sen kummallisempaa tai ihmeellistä, tietenkin tyttönen tyrkytti statiineja, kun arvot olivat hiukan kohonneet viimekäynnistä. Kieltäydyin jyrkästi, koska statiineista saamani vibat olivat aika pahat. Ja niitä on todellakin kokeiltu useita eri merkkejä. Alkuun en edes tajunnut, että oireeni suurelta osin johtuivat statiinien syömisestä ja ehkäpä jopa yhteisvaikutuksesta toisen lääkkeen kanssa, mutta siitä en ole satarotsenttisen varma. Perustelin tohtoriksille asian huolellisesti artikuloiden. Eikä hän saarnaa pitänyt tai luvannut kaikkea hyvää ja kaunista, messiaan toista tulemista tai muutakaan, jos söisin statiineja. Painonpudotuksesta keskustelin jälleen hänenkin kanssaan maltillisesti, ja sovimme vähän kontrollintynkää ensikuulle. Mitäs sitä turhista kinaamaan.

Tästä koholla olevasta kolesterolistani kiihtyi myös tämä hemmetin älyn jättiläinen ja ravitsemusammattilainen. Statiineja nyt noutamaan! Heti! Asiasta tuli lähes tappelu. Hän ei kuunnellut, mitä minulla oli sanottavaa ja minua ei enää huvittanut pätkääkään, että kertasanominen ei riitä. Tulee päälle kuin asteroidi. En pidä siitä, että joku luulee tietävänsä paremmin, miten minun kehoni toimii. Edes ammatti-ihminen. Vaikka nenän alla olisi millaiset potil asiakastiedot. Ei se meikäläisen kallisarvoinen kokonaisuus sieltä selviä. Se selviää haastattelemalla ja kuuntelemalla. Ei minun mielestäni statiinien syöminen ole ratkaisu, jos se hänen mielestään on, niin sitä ei tarvitse tulla tyrkyttämään. Itsekin hän jossain välissä totesi, että kolesteroliarvoja määräävät myös geenit. Kuulun sukuun, jossa arvot ovat korkeat. Ja nekään eivät ole olleet järjettömän korkeat ennen vuotta 1989, kun raja-arvoja pudotettiin.

Tosin oli käynnistä jonkin verran iloakin. Sain vahvistuksen siitä, etten ainakaan tämän vinkuheinän hyppysiin enää mene. Ikinä. Tuli sen verran hassuja väittämiä. Asiantuntijat kumotkoon joukolla, jos minä olen aivan hakoteillä. Kas nääs, kun tilanne on se, että -otan esimerkin- aamun paastosokeri saattaa olla kivasti alle kuuden. Sanotaanpa vaikka 5,5. Syön itselleni epänormaalin aamupalan. Lautasellisen hyvää ja ravitsevaa ruispuuroa. Ilman voi-ja pirtusilmää, ilman lisättyä sokeria, eikä maitoa. Tunnin arvo onkin jo 10,4, puolentoista 12,8. JOS en pistä insuliinia. Pikainska rauhoittaa kummasti, mutta siinä on vaan sellainen kummallisuus, että pitäisi pystyä arvioimaan syödyn hiilarin määrä. Ja mitä opastukseen arvauskeskuksen noitatohtorin assistentilla tulee, niin voin käytännössä sanoa, että aika ylimalkaista onpi. Itse siitäkin piti ottaa selvää.

Tämä kukkakeppi siis väitti minulle, että verensokerini oli laskenut liian alas yön aikana, ja nyt on maksa alkanut itse korjata sokeritasoa. Diabeetikolla asia ei hyvinkään todennäköisesti ole juuri näin! Miksiköhän meidän pitää napata sokuripitoista, jos tulee hypo? Mutta ei, tämä luupiikki väittää vaan vastaan, että niin se maksa kuule vaan toimii, sinun verensokerisi ovat käyneet alhaalla ja maksa nyt niitä korjaa. En jaksanut enää väittää vastaan. Joko minulla on outo maksa, tai sitten tämän ammattilaisen tiedot ovat täysin hakoteillä, maksani nimittäin toimii koko ajan samalla tavoin. Oli sitten kyse päiväateriasta tai illasta! Minun mielestäni pilliheinän käsitykset olivat täysin vinossa. Kropaltaan terve syömishäiriöinen on varmaan helpompi tapaus, kuin meikäläinen, joka pitää näämmäs käännyttää uuteen viljauskoon. Maailma pelastuu, kun minut olisi aivopesty.

Eipäsjuupastelun merkeissä mentiin, minä puhuin aivan puutaheinää ja hän tolitti kuin helluntalaissaarnaaja. Vitutti niin, että peräpukamani olivat pulpahtaa housunkauluksesta syliin. Ihan vaan pidätellystä raivosta. Kun ei kuuntele, anna suun vuoroa, paahrattaa vaan omaa uskoaan niin, että helvettikin muuttuu leppeän lämpimäksi leivinuuniksi. Joku toinen olisi saattanut kyllä leipoa tättäräisestä limpun ja kivittää sillä ohikuljeksivia autoja. Sain hillittyä. Keskustelu jatkui, vaikka tämä yhteiskunnan tukipylväs oli hauska kuin hammassärky.

En ymmärrä häntä siinäkään mielessä, että jos en pidä joidenkin ruoka-aineiden makumaailmasta, niin en syö. Vaikka melko kaikkiruokainen olenkin. Emme päässeet vielä vaiheeseen margariinit. Käytän voita ja oliiviöljyä, harvoin tätä ylistettyä rypsiöljyä, ainoastaan silloin, kun paistan jotain. Rypsiöljy ei anna paistaessa kuitenkaan ihan niin voimakasta makua, kuin oliiviöljy, kun sitä voin kanssa sekottelee. Salaatinkastikkeeseen en laita, takkaan kyllä, ja grillinsytytykseen. Minä kun en yksinkertaisesti tykkää rypsiöljyn mausta. Auringonkukkaöljy on neutraalimpaa. Erikoisöljyt ovat kalliita, mutta niitä on hyvä olla, jos haluaa salattiin tms. vähän erilaista makua.

Kuitupolitiikkaa viljan käytön lisäämisen kautta ymmärrän vielä vähemmän. Josko lisään "kuidunsaantini" 6-8 leipäpalaan päivässä, pitää ravata apteekista hakemassa pikainsuliinia sitten enemmän. Eihän tässä ole mitään järkeä! Varsinkin, kun minulle tulee huono olo viljatuotteista. En kykene niitä käyttämään virallisterveellistä määrää. En vain pysty. Keliakiakoe on ottamatta. Tokko otetaankaan. Ja tämä riemumaisteri, kun keliakiasta mainitsin, alkoi välittömästi paasata keliakiaviljoista, että viljat vain vaihdetaan toisiin! Ja olin juuri päässyt sanomasta, että ihan sama, mikä sokeristuva hiilari on kyseessä, vointi huononee niiden käytön jälkeen. Tulee järjettömiä vatsavaivoja, verensokerit alkavat heitellä ja olosta tulee todella tukkoinen. Taidan tässäkin asiassa noudattaa oman raihnaisen raatoni toiveita. Ei sokeristuvia hiilihydraatteja. Täti tykkää, että vain viljoissa on kuitua. Kasviksissa ja juureksissa ei ole. Se on näämmäs hänen vakaa kantansa.

Mikä minun mielestäni oli pielessä? Tietenkin se, että hyökkäävä tyrkyttäminen ei tuo toivottua tulosta missään määrin. Järkevää keskustelua tämän ituhipin kanssa ei saanut kirveelläkään aikaan. Tosin JOS menen, niin täytynee ottaa sekin mukaan. Ja aloin välittömästi kertomaan diibadaabaa ja silkkaa potaskaa. Tietenkin, kun totesin mielessäni, että viljalaarissa mennään ja akselirasvaa väliin, statiineja perään ja homma hoituu sillä. Varsinkin kun painonpudottaminen on Niin Helppoa! Minulle painonpudottaminen on erittäin haasteellista, ei siinä riitä se, että "lisää liikuntaa". Eikä se, että rasvat pois. Eikä se, että lisää kasviksia. Eikä moni muukaan asia. Tässä kun haluan miettiä asioita todella tarkasti alusta alkaen, ja koska tiedän tarvitsevani siihen debattitoverin, ajattelin ammattilaisesta sellaisen löytäväni. Kohdallani kun kyseessä ei ole mikään kuuri vaan lähestulkoon täydellinen elämänmuutos kaikkineen päivineen. Mutkun ei, hyvää debattitoveria etiskellessäni törmään tähän 1800-luvun kansakoulunopettajaan karttakeppi kädessä. "aaaa, sano aaaa, pee, sano pee". Ratkaisukeskeistä tämä ei todellakaan ollut. Korjaan, oli. Tein oman ratkaisuni, tätä hyyppää en enää tule tapaamaan.

Kokonaisuuden täytyy tukea myös omia käsityksiäni ja pyrkimyksiäni. Nyt käynnistä jäi todella paha maku. Jos joku ammattilainen on halukas kinamaan kanssani, niin silvuplee vaan. Kyllä tämä kyseinen ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti pilasi minun silmissäni koko porukan maineen enempi vähempi. Enkä tässä viitsi edes kaikkea kertoa! En voi kuin ihmetellä. Olen tästä syvästi pahoillani, todella kallella kypärin varsinkin sen mukavan terapistin vuoksi, jota minulla ei ollut ilo tavata. Kyseisellä terapiikillä on kuulemma kahdenkymmenen vuoden kokemus, ja omaakin kokemusta, ja hoitanut syömishäiriöisiä ja ja. Minua ei kiinnosta hänen kokemuksensa pätkääkään! Minuahan tässä pitäisi hoitaa ja neuvoa. Jos erehdyn sinne vielä toisen kerran, niin siitä se vasta rasvasota syttyykin.

Toki vikaa on niin sysissä kuin sepissäkin, ärsyynnyn herkästi ja alan kyseenalaistaa jopa ihan päivänselvyyksiä ja perusasioita. Joskus vain ärryn sen verran, että teen omat johtopäätökseni ja alan syöttää pajunköyttä vain siksi, että pääsisin tilanteesta eroon. Mutta, että miksi juuri minulle sattuu se matkasaarnaaja, joka on päättänyt syöttää ihmisille koko maailman viljasadon? Varsinkin kun selvästi itseään ilmaisee...! Menen nyt paistamaan munia, pekonia ja virkkaan reippaan jogujuoman, raastan vähän kesäkurpitsaa, viipaloin tomaatin ja sekoittelen itselleni latten. Lohduttaa onneksi se, että illalla tapaan pari mukavaa ihmistä, joiden kanssa juttu luistaa. Taidan saada hyvät naurut vielä tästäkin!