Hyllyvä selkäruoto

Voi kukkanen, tuossa kun käväisin toisessa päässä työpaikkaani, totesin rappuja kipaistessani, että selkäni hyllyy. Siis ihan totta! Ravasin raput vauhdilla alas ja totesin, että todellakin. Selkä on kuin aladobia. Siis ulkopuolelta.

Miettikääpä nyt omalle kohdallenne: selkänahka(-läski) elää omaa elämäänsä. Se tytäjää kävellessä vähän vähemmän huomattavasti, kovaa kävellessä (minä ei oikein pysty ravaamaan vaudilla tasamaalla) vähän enemmän ja rappuja alasmennessä lujaa, hytkyy ihan huolella. Yök.

Mahanahkassani on myös vähän samansorttista ilmiötä. Vyö on jo viimeisessä reiässä, siis siinä, jonka jouduin växäämään siihen vimosen tehdastekoisen reiän perään, mutta vyö EI kiristä. Vyön päälle nousee hassu uimarengas...

Arvatkaa, olenko siis hullussa vaiheessa. Nahka tulee perässä, kun minä kutistun sen sisällä. :P

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jussipussi.

Rillit kuumana!

Lihavat montunreunalle riviin -rattatatta- ja ongelma on ratkaistu