Sanasta mummoa, Kiinasta kaalia!

Kaalikaheliuteni sai eilen uusia ulottuvuuksia, kun muistin suuren inhokkini kiinankaalin. Sepä onkin veikeä vihannes, se. Salaattia en tee siitä enää koskaan (don't say never), sillä meidät 60 -luvun lapset kyllästettiin ensiksi koulussa ja sen jälkeen ravintoloissa tällä sahajauhonmakuisella, mustapilkullisella "kasviksella". En myöskään suostu syömään sitä puolta kiloa päivässä! Paitsi, jos se valmistetaan hyvin. :)

Mistähän tuo ns. kiinankaali on kotoisin? No, pitihän se mennä kuukkeloimaan. (Kääntäisivät saamari jo Googlen suomeksi: Kuukkeli) ja sieltähän se löytyi: Brassica rapa subs. Pekinensis, eli pekinensis -ryhmä.
Ja ei ole kaali vaan nauris, josta syödään lehdet, samaa porukkaa (läheistä sukua: subs. Chinensis) on pinaattikaali, eli tämähäntä paksoi. Myös sinapit kuuluvat kaalien laajaan sukuun, kuin myös rapsi ja rypsi.
Ääh, lukekaa RAHOLAN syötäviä sanoja! Siellä ne on salat selvitetty.

Asiaan, minä siis soittelin eilen kaikkinaisia rokkenrollipiisejä, Rehupiiklestä, joka tuntui sopivan hommaan ja Hurriganesia, jota vanha nostalgikko kuuntelee aina, kun on tilaisuus vääntää nupit kaakkoon ihan keskenään, sekä vähän sitä sun tätä hevirintamalta, ei niin heviä ja enemmän heviä. :P Sainhan minä villejä ideoita vihanneksen suhteen.

Ensmäene:
Soppoo soittajalle:

2 - 4dl hyvää lihalientä (mielellään lisäaineetonta)
Chiliä pariakin eri väriä (reilusti, jos kita kestää!) VOI korvata paprikalla, jollei sielu siedä vahvaa maustetta.
Varsiselleriä henkäyksenohuina siivuina.
Possua, lammasta, hirvee, mitä nyt saattuu kaapissa lihapuolelta asumaan.
Suikaloitua kiinankaalia reilu kourallinen, huom. ohueksi suikaloitua!
Persiljaa ja kirveliä (tuoreena tai kuivattuna)
(Suolaa. (??))

Kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää osa kuivatuista mausteista mukaan. Roppaa kiehuvaan liemeen chilit, joko kokonaisina tai viipaloituina ja ilman siemeniä sekä varsisellerin siivut. Kiehauta uudelleen. Lisää lihaa noin pari lusikallista. Anna kiehahtaa uudelleen. Tämän jälkeen lisää kiinankaali. Anna kiehahtaa uudelleen. Tarkista maku, lisää maustevihannekset. Siis persilja ja kirveli. Jos tarvis, lisää suolaa (ja lientä).
Lämmittävä soppa syystuulen vinkuessa nurkissa. Hullut lisäävät chilinsä karkeana pilkkeenä, siemenineen päivineen. Vähemmän kahelit kokonaisina, ja ottavat ne pois sopasta...keskinkertaiset yksilöt, kuten minä, viipaloivat chilit ilman siemeniään (noh, pakko sinne on pari unohtaa) soppaan.

Hupaisat kääryleet. Täytteestä riippuen, syödään kylmänä tai kuumana.

Pura kiinankaalista uloimmat lehdet (tämä edellyttää, että olet ostanut kokonaisen kiinankaalin, tai ison puolikkaan) ja jos on: lado ne höyrytysritilälle kattilaan. Tai jos omistat riisinkeittimen, sekin on avuksi!
Höyrytä minsa, alun toista. Kunnes kaali on "velttoa". Voit kyllä keittääkin kaalia isossa kattilassa, vähässä vedessä.

Laita jäähtymään vaikkapa keittiöpyyhkeelle, lautaselle, jätä höyrytysritilään ja jonnekin valumaan...Lautanen on näistä huonoin vaihtoehto, kaalin pitäisi jättää ylimääräiset nesteet "jonnekin".

Täyte, täytteempi, täyttein, näihin kiäryleisiin:

Nummero yksi, kylmä täyte:
1 rkl raejuustoa (kukkurainen)
1 rkl majoneesia
tonnikalaa pieni purkillinen (chilimaustettu on hauska!)
mustapippuria
kirsikkatomaatteja pikkulohkoina
porkkanaraastetta väriksi
Veivataan kasaan, tarkistetaan maku, ja jos tarvis, lisätään vähän majoneesia. Tehdään kääryleet, nautitaan pois kuleksimasta.

Nummero kaksi, lämmin täyte:
Jauhelihaa, mielellään eläimen/-ten, paistettuna (keitettykin käy...mutta kukapa sitä sikanautaa keittelee?)
kiinankaalisuikaleita wokattuna (täytetään se ilkiö omilla eväillään)
ohuita paprikasuikaleita, tosi ohuita, voi vielä pilkkoakin ne suikaleet (chilikaistat ja -hullut korvatkoon chilillä...molempiakin voi käyttää!)
(taas) karkeaa porkkanaraastetta vähän väriksi.
persiljaa ja muita herkkuja, joista pidät
mustapippuria
suolaa

Paista jauhis ja jos ei ole wokkipannua, rätkäise kiinankaalisuikaleet loppuvaiheessa sekaan...samoin paprika ja porkkana. Mausta. Tarkista maku, ja veivaa kiinankaalinlehtiin. Sipaise vähän voita kääröjen pintaan ja kuumenna uunissa, 200 astetta Celsiuksen asteikolla, kymmennisen minsaa, varo ettei pala! (tai jotain aikaa, kun en taaskaan muistanut vahtia kelloa!) Naati pois, vaikka voisulan tai oliiviöljysilmän kanssa.
Voit kuorruttaakin aikaansaannoksesi: Juustoraastetta ja siihen vähän kermaa, niin että aikaansaat tahnan. Tämä sitten kiäryleitten piälle ja uuniin mainittuun lämpöön.
Kasvissyöjät käyttäkööt soijarouhetta tai kikherneitä täytteessä, tai vaikka kuskus -murusia. Bulguria! Ohraa! ...siis niitä, joihin minä en juurikaan koske. Kalakaan ei ole hassumpi idis käyttää kääryleissä! Jotkut uunisein tähteet saa kummasti hukattua näihin kääryleisiin!
Täytteethän ovat heleppoja, niihin voi käyttää vaikka eilisen salaatin jämiä, uunilihan loput, juustojakin, kalaa, fisua, sinttejä ja paljon muuta! Mikään ei ole niin hauskaa, kuin ruoanlaitto, paitsi... hihihihi... Jos joku nyt kysyy, että miksen ole mennyt keittiöön töihin, niin vastaan: ruoanlaitto ei enää olisi näin hauskaa! Nyt voi keksiä pyörän uudelleen. Olen minä monta MUKA itse keksimääni juttua löytänyt jonkunmaalaisesta keittökirjasta, jos toisestakin. Eipä tuo tahtia haittaa.

Menen nyt heti aamusta kolistelemaan pannuja ja kattiloita. Aamupalaa nääs. Nyt muutakin kuin munakokkelia. YLLÄTYS! ...kiinankaalisoppoo.