Talvirenkaat silmien alla
Viimeöisen valvontasessioni aikana lueskelin pikapikaa erään julkkiskokin ja "avustajan" växäämän kirjan. Oli siinä reseptejäkin! Ihan sovellettavissa vielä matalahiilarisiksi versioiksi. Varsinkin parista kukkakaaliohjeesta tykkäsin vallan kovasti.
Mutta ikäväkseni taas ja jälleen huomasin, enkä epäröi tuoda kantaani julki: KUN AMMATTILAINEN TEKEE RESEPTIN, SE PITÄÄ KÄÄNTÄÄN KULUTTAJAN KIELELLE. Meinaan aivan luvattoman monissa "hienojen keittiömestarien" tekemissä keittokirjoissa, anteeksi, siis tietenkin oppaissa, kieli on kyökkislangia ja siellä vilkkuvat kaikki vierasperäiset ruoannimet lisukkeineen. Kuten tässäkin kirjassa "perunapyree". Meinasin pudota sängystä! Ei jumalauta, eikö enää muistu mieleen mummon&äidin perinteinen PERUNAMUUSI? Vai onko alentavaa ja rahvaanomaista sanoa muusi, kun voi käyttää hienostelevaa pyree -muotoa? Ei kun päätä seinään! Kuulkaa kustantajat, täällä teillä on sellainen tyyppi, joka voisi vähän vilkaista kirjoitusasua ja nimityksiä, ennen kuin päästätte näitä sammakoilla ja kiertoilmaisuilla täytettyjä tekeleitänne maailmalle.
Samoin toinen juttu, mikä saa minut hulluuden partaalle keittiökirjallisuudessa on se, että luvattoman usein siellä perkele käytetään ammattilaisen nimityksiä keittiökoneista. Ihan kiva, lukemassani kirjassa oli sentään käytetty sanaa "monitoimikone", kun muutamissa olen törmännyt muotoon kutteri. Kutterista tulee "normaali-ihmiselle" mieleen lähinnä höylä ja höyläämö, kutterinpuru, jota käytettiin eristeenä. Ei keittiö! Eikä ruoka, viimeiseksi ruoka!!!
Muitakin älyttömyyksiä harrastavat. Snobismia parhaasta päästä. Enkä nyt tarkoita sitä, että pelkästään tämä keittäjäporukka vaan heitä jalustoille väkisin hinaavat toimittajat saavat minut välillä nousemaan pari metriä sileää seinää yläviistoon, ilman suojaimia. Huuto on karmea. Jos jumminjammi valitetaan uusavuttomuudesta ja siitä, ettei kohta kukaan osaa laittaa ruokaa ilman koulutusta, niin kyllä kannattaisi vähän kahtella, mitä lehdykäisiin sullotaan. Hienonnimisiä, monimutkaisia tekeleitä, joiden onnistumisprosentti kotikeittiössä lähentelee nollaa, eli eivät onnistu juuri koskaan. Minä olen näitä ihmisiä, jotka kannattavat yksinkertaista. No, ainahan yksinkertaisellekin voi antaa ylevän nimen: Choucrute et saucisson! Hapankaalia ja makkaraa!
Alanpa tässä vääntää itselleni lounasta. Kokeilen kirjan kukkisresettejä, ja jos ovat hyviä, niin kokeilen vielä uudelleen. :) Että josko niistä saisi "omannäköisensä" versiot. Mutta sitä ennen nautin: Oeufs brouillès, Uova strapazzate, Ovos mexidos, Huevos revueltos, Rührei, munaroog, olu kultenis...
Ja siinä sai vanha kunnon munakokkeli uutta potkua! :)
Mutta ikäväkseni taas ja jälleen huomasin, enkä epäröi tuoda kantaani julki: KUN AMMATTILAINEN TEKEE RESEPTIN, SE PITÄÄ KÄÄNTÄÄN KULUTTAJAN KIELELLE. Meinaan aivan luvattoman monissa "hienojen keittiömestarien" tekemissä keittokirjoissa, anteeksi, siis tietenkin oppaissa, kieli on kyökkislangia ja siellä vilkkuvat kaikki vierasperäiset ruoannimet lisukkeineen. Kuten tässäkin kirjassa "perunapyree". Meinasin pudota sängystä! Ei jumalauta, eikö enää muistu mieleen mummon&äidin perinteinen PERUNAMUUSI? Vai onko alentavaa ja rahvaanomaista sanoa muusi, kun voi käyttää hienostelevaa pyree -muotoa? Ei kun päätä seinään! Kuulkaa kustantajat, täällä teillä on sellainen tyyppi, joka voisi vähän vilkaista kirjoitusasua ja nimityksiä, ennen kuin päästätte näitä sammakoilla ja kiertoilmaisuilla täytettyjä tekeleitänne maailmalle.
Samoin toinen juttu, mikä saa minut hulluuden partaalle keittiökirjallisuudessa on se, että luvattoman usein siellä perkele käytetään ammattilaisen nimityksiä keittiökoneista. Ihan kiva, lukemassani kirjassa oli sentään käytetty sanaa "monitoimikone", kun muutamissa olen törmännyt muotoon kutteri. Kutterista tulee "normaali-ihmiselle" mieleen lähinnä höylä ja höyläämö, kutterinpuru, jota käytettiin eristeenä. Ei keittiö! Eikä ruoka, viimeiseksi ruoka!!!
Muitakin älyttömyyksiä harrastavat. Snobismia parhaasta päästä. Enkä nyt tarkoita sitä, että pelkästään tämä keittäjäporukka vaan heitä jalustoille väkisin hinaavat toimittajat saavat minut välillä nousemaan pari metriä sileää seinää yläviistoon, ilman suojaimia. Huuto on karmea. Jos jumminjammi valitetaan uusavuttomuudesta ja siitä, ettei kohta kukaan osaa laittaa ruokaa ilman koulutusta, niin kyllä kannattaisi vähän kahtella, mitä lehdykäisiin sullotaan. Hienonnimisiä, monimutkaisia tekeleitä, joiden onnistumisprosentti kotikeittiössä lähentelee nollaa, eli eivät onnistu juuri koskaan. Minä olen näitä ihmisiä, jotka kannattavat yksinkertaista. No, ainahan yksinkertaisellekin voi antaa ylevän nimen: Choucrute et saucisson! Hapankaalia ja makkaraa!
Alanpa tässä vääntää itselleni lounasta. Kokeilen kirjan kukkisresettejä, ja jos ovat hyviä, niin kokeilen vielä uudelleen. :) Että josko niistä saisi "omannäköisensä" versiot. Mutta sitä ennen nautin: Oeufs brouillès, Uova strapazzate, Ovos mexidos, Huevos revueltos, Rührei, munaroog, olu kultenis...
Ja siinä sai vanha kunnon munakokkeli uutta potkua! :)
Kommentit
*P*