Harmaan päivän huvituksia.

Mein kampf  viime viikolla sisälsi hapankaaliannoksen laittamista. Ja nostin kualin kystymään alakertaan. Vieno hapankaalinkärtsä leijailikin huusholletissamme vielä eilen.

Jääkaappiaskartelua harrastettuani huomasin, että hillojen määrä keskimääräisestä sisällöstä on pienentynyt. Ennenvanhaan tuolla asusti enemmän tai vähemmän täyteläisinä kaikensorttista hillomössöä. Nyt löytyi ainoastaan klassikot: vadelma, kirsikka ja viikuna sekä itsekeittämäni appelsiinimarmelaati. Ja niihin koskee ainoastaan avioliiton kautta saatu täydennysosani. Sillä onkin siihen varaa.

Muuta jännää, mitä löysin, oli -kas kummaa- pieni pino anjovista ja janssonfilettä. Niitä minulla on aina, jostain syystä, tuolla kylskaapissa. Päiväystäkin on vielä ties minne asti. Mutta hassuin löytö oli paketillinen meetwurstia, jossa päiväys oli viime vuodelle! Löytyi hillohyllystä, muutaman eri purnukan muodostaman muurin takaa. Lienee siis asunut siellä appelsiinimarmelaatien takana ainakin vuoden! Herrzygeli. Ilmankos minulla oli tunne, että joku tuijottaa jääkaapissa...! Ihmettelen vain sitä, että miten se on sinne jäänytkin. Tästä ei ole kauaakaan, kun edellisen kerran kollasin tuon kylmennysosaston sisukset.

Kekkasin kaapista myös aioilia, tomaatteja, kesäkurpitsaa ja amerikansalaattia, niistä saan maittavan lounaan.