Kyssäkaali telamiinojen korvikkeeksi Suomen armeijalle.

Tai ehkei sittenkään. Mutta.

Ongelman nimi oli tämä: Eilen, myrskyisenä sunnuntaipäivänä, hauduttelin loppuun herkullisen padan ja laitoin uuniin myös mollukan kyssäkaalia. Otin padan pois, jätin kyssän ja pistin jatkojalostukseen ternimaitojuustoa. Muistin kaalirapin olomuodon viihtyvän edelleen uunissa, kun olin ollut töissä jo yli puolen päivän.

Ehtoolla, ennen kuin menin saunaan lojumaan, pistin kovahkolta tuntuneen kasviksen mikroon. Aikaa pirueteille 20 minsaa. Saunasta tultua, puu-ukko tuntui edelleen olevan. Ei kun uudelle kierrokselle.

Ajattelin sitten nauttia hempeänpehmeää kyssistä. Aaargh! Sitä voisi käyttää ihan mihin tahansa muuhun, muttei syömiseen. Ei ollut pehmeää, saati herkullista vaikka lisäsin voitakin...ja vähän suolaa. Ei, mikään ei auttanut.

Onko kenelläkään ideaa, mitä tuollaiselle vihanneksentolvanalle voisi tehdä? Tuppeensahata ja rakentaa kirjahyllyn? Kivittää naapuria? Kivetä piha? Mitä jukoliste! *raivoraivo*

Ostan seuraavaksi nauriita, jos niistä saisi herkullista uunijuuresta, noinniikuin ehtoopalaksi? Toivottavasti.

Niin, että jos joku nyt ihan kiusallaan kekkaa, että mitä tuosta epätoivon vihanneksesta voisi tehdä, kertokoon sen välittömästi!

Makuelämyksiä odotellessa.

Ai niin! Jos joku väittää, että hiilihydraattitietoiset eivät saa tarpeeksi kuituja, tulen henkilökohtaisesti syöttämään säikeisen kyssäkaalin sille pakanalle.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minä syön kyssäkaalia ihan sellaisenaan salaateissa, siis tietenkin kuorin ensin. Pienet kaalit on paremman makuisia ja vähemmän puisia. Liika kypsyttäminen kuulemma puumaistaa kyssäkaalia. Saksankielisiä kyssäkaalirespetejä löytyy satoja, näyttävät tekevän kyssäkaalilasagneakin ...


terv. Varpu, jolla on hemmetinmoisia vaikeuksia saada kommentteja läpi
6. lokakuuta 2009 klo 16.12
MahaTar sanoi…
Doh, ei tuokaan ollut mitenkään jättikaali. Sellainen kissin pään kokoinen vain. En ole juurikaan tutustunut kysseiseen kyssään, joten oletin sen hautuujuutuvan hempeäksi kuin sametti uunin takaritsillä.

Jostain bongasin kyllä "pastan" joka oli tehty kyssiksestä. Taidan kokeilla, kun noita pastankorvikkeita on harvassa kuin, -noh- korvia.

Nyt en ossoo sanova, mistä kiikastaa, kun sun kommentit ei tule läpi, kuin anonymouksena. Vaikka tossa on WordPress -tilikin valittavissa.

-Massu
7. lokakuuta 2009 klo 6.15
Anonyymi sanoi…
Kissanpään kokoinen kyssäkaali on iso. Älä vertaa sitä kaaliin, vaan nauriiseen.

ja siis pitkä kypsentämisaika puuduttaa kyssäkaalin. Siinä se poikkeaa nauriista.

terveisin sama anonyymi, jonka wordpressiä ei hyväksytä täällä :)
7. lokakuuta 2009 klo 8.17
MahaTar sanoi…
No jo se ny on! Siis mikähän tätä bloggeria vaivaa, kun ei muka hyväksy hyviä kommentteja! Mie en niitä sensureeraa. Se on se Joku Muu, tietäis vaan kuka!

-Massu
7. lokakuuta 2009 klo 11.03
Anonyymi sanoi…
Mie olen törmännyt kahdenlaisiin kyssäkaaleihin koosta riippumatta - toiset ovat maukkaita, pehemenevät helposti ja ovat hyvänmakuisia, toisissa on kuin hemmetin puutikkuja sisällä ja kivikovia vaikka kuinka hauduttelisi ja höyryttelisi.
Että ei voe auttoo, rakenna siitä mötikästä takka?
7. lokakuuta 2009 klo 15.22
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luottoa, totuuksia ja tajutonta virtaa

Tässä sairauden vaiheessa, eli jossain vaiheessa ja joka tapauksessa, sitä joutuu ravitsemusterapeutille. Siis ra-vit-se-mus-te-ra-peu-til-le. Piti ihan tavata, kun on niin vaikea sisäistää tuo nimike. Jep. Olen siis menossa kartoittamaan ruokatottumuksiani kyseiselle matoselle. Totesin kyllä, että taidan vähän vielä siirtää asiaa etiäpäin. Ovella tuli sellainen tuntuma, että taitaa olla turha hänen työnsä, jos minun käyntinikin turhaksi jo ennen ajanvaraamistakin muuttuu. Tuli ensimmäinen erimielisyys heti siinä keskustellessa. Hän ei kuulemma usko koko hiilihydraattien vähentämiseen, koska kuitujen saanti ei ole siinä riittävän suurta. Kasvikset eivät sisällä kuitua, vaan vettä  ja vähähiilihydraattinen ei sovi kenellekkään painonpudotusruokavalioksi. Olo oli kuin olisi ollut H keskellä tietä...! HÄN pyhyydessään noudattaa vain virallisterveellistä.Vatsa ei toimi ilman KUITUJA. Kun kerroin, että kyllä minulla vatsa toimii ja voi hyvin, vaikken pahvilaatikoita pistelekään puuron...
Lue lisää

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

Kuva
Tässä edellisen postaukseni taustaa. Ja paljon muuta! Kivoja juttuja lekureista ja hoitohenkilökunnasta, joita tulen kertomaan taatusti pikku hiljaa lisää. Ihmisiähän hekin ovat, mutta vastuussa paljosta ja väärä vallankäyttö tuhoaa monta elämää totaalisesti tai sitten ei. Mutta tappelukseen joudut ihan väkisin, jos pidät kiinni oikeuksistasi tai vaadit tarkempia tutkimuksia. Ethän SINÄ voi tietää miten kehosi käyttäytyy! Varsinkaan, jos olet lihava ja vaihdevuosia odotteleva saati vielä sukupuolivammainen, nainen. Kitisevä menopaussipakkaus. Ei niitä kannata vakavasti ottaa. Luulotautia! Siis viime aikoina askeleni on hidastunut huolestuttavan paljon, ihan tässä viimeisen vuoden aikana. Kinoksissa nojailin lapioon pihisten kuin höyryveturi. Postiretkellä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Kun jalka ei kantanut tai pikemminkin, ei jaksanut liikahtaa samaan malliin kuin ennen. Ennen mitä? No, vaikka kaksi vuotta sitten! Tai viisi! Eni...
Lue lisää

VASTAUS JUURESRESEPTIHAASTEESEEN!!

Uusi Musta julisti marraskuun "Paluu juureksiin" -kuukaudeksi. Minä otan osaa haasteeseen, mutta koska en lue ruokablogeja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osa taas on mitäänsanomatonta hömppää. Siis en lue enää. Olen minä ruokablogeissa söhrännyt ihan kiitettävästi, juu. Tässä omassanikin on hupaisia sattumuksia kyökin puolelta. Ja olen yrittänyt niitä myös tänne jakoon laitella. En oikein tiedä, ketä tähän haastaisin? Lukijakuntaani kuitenkin varmaankin, ehkä vissiin! Tarttukaa haasteeseen ja kertokaa siitä sitten minullekin. Jookostakookosta? Nyt on tulossa siis TÄYTETYT PAPRIKAT! Paprikoita syöjien pääluvun mukaan, leikkaa "hattu" irti ja poista niistä sisuksesta valkeat osat ja siemenet. 4 keitettyä, keskikokoista punajuurta silppuna. Desi keitettyjä linssejä, värillä ei väliä, punajuuri hoitaa sen puolen. tuoretta chiliä 1-6 palkoa viipaleina (sen verran kuin sielusi tai muiden sielut sietää) pikkupala inkivääriä silppuna pari murskattua valkos...
Lue lisää